Jatka lukemista, kohta asia selviää!
Miten luonnetta arviointiin?
Persoonallisuuden arviointiin käytettiin BFI:tä (The Big Five Inventory Test, Donahue & Kentle 1991), koska se oli helposti saatavilla sekä kohtuullisen lyhyt kysely. Esimerkiksi monille armeijasta tuttu MMPI pitää sisällään 561 kyllä/ei-väittämää, joten tässä olleet 44 väittämää on vielä kohtuullinen kyselypituus jo muutoinkin pitkään Ropecon 2012-kyselyyn. Väittämiin vastatattiin viisiportaisella likert-asteikolla (1=täysin eri mieltä, 5=täysin samaa mieltä). BFI on todettu melko luotettavaksi persoonallisuuden arviointivälineeksi.
Itsetuntoa arvioitiin klassisella Rosenbergin (1965) Self-Esteem Scale -kyselyllä (RSES). Alkuperäinen RSES on neliportainen, mutta tutkijan kömmähdyksen takia siihen tuli muissa kyselyissä ollut viisiportainen asteikko (copy+paste ei aina ole hyvä tekniikka). Täten tämän osion luotettavuutta ei voi täysin perustella laajalla RSES:n tutkimuksella.
Nämä kysymykset olivat valinnaisia, mutta BFI:n vastasi 372 henkilöä (90 % vastaajista, kaksi jätti osan kyselystä tekemättä) ja RSES:iin 386 henkilöä (93,5 % vastaajista). Tämä oli positiivisen korkea vastausprosentti, sillä kokonaisuudessaan Ropecon 2012 -kysely oli pitkä!
Millaisia tuloksia saatiin?
BFI perustuu nimensä mukaisesti viiden suuren persoonallisuuspiirteen malliin. Näissä piirteissä kaikkien vastaajien tulokset sijoittuvat melko keskellä asteikkoa (ulospäinsuuntautuneisuus 3,2±0,79 tunnollisuus 3,4±0,62 neuroottisuus 2,9±0,76 avoimuus 3,9±0,64 ja sovinnollisuus 3,5±0,59). [1] Luku suluissa kuvaa keskiarvoa ja hajontaa. Itsetunto oli 3,5±0,58. Hajonnat vastaavat karkeasti normaalijakaumaa, mutta painotan sanaa karkeasti.
Koska mitään ihmeellistä ei yleissilmäyksellä löytynyt, ruvetaan pilkkomaan vastaajat (n=372-386 kysymyksestä riippuen) harrastuneisuuden mukaan pienempiin ryhmiin ja katsotaan löytyykö sitten mitään mielenkiintoista. Vastaajat saivat valita harrastuneisuutensa viidestä vaihtoehdosta: (1) en ole koskaan harrastanut, (2) olen kokeillut, (3) olen harrastanut jonkin verran, (4) olen harrastanut säännöllisesti, mutta nyt en harrasta enää ja (5) harrastan nykyäänkin säännöllisesti.
Analyysit tehtiin one-way ANOVA:lla, jossa käytettiin LSD posthoc testiä (alpha .05). Varianssianalyysin käytöstä on jonkin verran aikaa, joten ilmoittakaa jos huomaatte virheitä!
Ensiksi tarkastellaan vaikuttaako pöytäroolipelaamisen harrastaminen tuloksiin? Ainoa vaikutus oli neuroottisuudessa (F=3,382 p=.010), mutta miten? Tämän kohdan tarkempi tarkastelu LSD:llä ei tuottanut helposti tulkittavia tuloksia. Kymmenestä vaihtoehdoista neljä oli vähintään lähes merkitseviä (p<.05). Suurin ero oli että "en ole koskaan harrastanut" (n=46, 3,19±0,86) olivat neuroottisempia kuin "harrastan nykyäänkin säännöllisesti" (n=155, 2,77±0,796). Käytännössä tuo tilastollinen ero on aika marginaalinen. Alla on kuitenkin kyseinen taulukko sekä histogrammit tästä vertailuparista, jos haluat itse yrittää tulkita sitä! Alustavasti minä väitän että kyseessä on vain kohinaa...
Kuvaa on vääristelty tahallaan, jotta ero tulisi enemmän näkyviin. Vitsi, vitsi! Huomaa kuitenkin tuo illuusio!
Entä sitten liveroolipelaaminen? Millainen vaikutus sillä on? Varianssianalyysin mukaan harrastuneisuus näkyy ulospäinsuuntautuneisuudessa (F=5,570, p=0,000) ja avoimuudessa (F=1,213, p=0,004). Nyt tulokset ovat selvempiä. He jotka liveroolipelaavat nykyään säännöllisesti (n=76), ovat muita ryhmiä ulospäinsuuntautuneempia (3,5±0,754 vs. alin 2,96±0,819, p=.005-.000) ja avoimempia kuin ne jotka ovat enintään kokeilleet larppaamista (4,12±0,494 vs. 3,77±0,659, p=.011-.000). Käytännössä ero ei ole huima, mutta näkyvämpi!
Muita roolipelien rinnakkaisharrastusten säännöllisiä harrastajia oli sen verran vähän (esim. säännöllisesti miniatyyripelejä harrastavia oli 43 kpl), että heistä en nähnyt järkevää tehdä yllä olevia analyysejä.
Yhteenveto voidaan todeta Ropeconin 2012 kyselyyn vastanneiden arvioineensa personaallisuutensa maltillisesti mittareiden keskelle. Ainoastaan avoimuus oli kohollaan (3,9±0,64). Itsetunto arvioitiin hieman koholleen ( 3,5±0,58). Pöytäroolipelin aktiivinen harrastaminen hieman laski neuroottisuutta suhteessa muihin vastaajiin ja larppaaminen olevan yhteydessä ulospäinsuuntauneisuuteen sekä avoimuuteen. Näiden tulosten perusteella kuvaisin roolipelaajien olevan melko "hajutonta" porukkaa, vaikka Ropeconin käytävillä voisi saada toisenlaisen kuvan!
Lisäys 11.7.2013:
Tässä on muutama Merja Leppäläisen (2002) kuvaama tutkimus roolipelaajien persoonallisuudesta:
"Brittitutkijat Neil A. Douse ja Ian Chris McManus julkaisivat vuonna 1993 British Journal of Psychology:ssa artikkelin The Personality of Fantasy Game Player. Tutkimuksen pelaajat eivät olleet aivan tavallisia roolipelaajia, vaan he pelasivat roolipeliä postipelinä tietokoneen välityksellä. Tutkimukseen osallistuneista 38 pelaajasta miehiä oli 35 ja kolme naista. Vastaajat olivat iältään 14 – 34-vuotiaita, keski-ikä oli 21,5 vuotta. Tutkijat esittivät pelaajille ja verrokkiryhmälle joukon kysymyssarjoja. Douse ja McManus löysivät tutkimuksessaan selviä eroja pelaajien ja ei-pelaajien välillä, joskaan erot eivät olleet mitenkään kovin dramaattisia. Tutkimuksensa tuloksena he totesivat, että pelaajat olivat pääosin hyvinkoulutettuja miehiä, joiden tärkeimmät harrastukset olivat tietokonepelaaminen ja fantasia- ja scifi-kirjallisuuden lukeminen. Pelaajat kuvasivat itseään "tieteellisesti suuntautuneiksi" (scientific) hiukan yleisemmin kuin ei-pelaajat,
mutta käyttivät muita tarjottuja ryhmiä ("studious", "sporty", "cultured", "party-goer" ja "political") yhtä paljon kuin muut. Pelaajat eivät eronneet verrokkiryhmästä maskuliinisuudessa, mutta heillä oli hiukan vähemmän feminiinisiä ja androgyynisiä ominaisuuksia kuin näillä. Vain yhdessä seikassa roolipelaajat erosivat aivan selvästi verrokkiryhmästä: he olivat näitä selvästi introvertimpia. (Douse & McManus 1993.)"
Yllä olevaa tutkimusta ei voi verrata kunnollisesti tähän tutkimukseen, koska vastaajien harrastuneisuus on erilaista. Laitoin sen kuitenkin näkyviin, koska aineistoa on ollut huonosti saatavilla.
"Roolipelaajan psykologista profiilia on yrittänyt määritellä myös Jeannette Schmid Heidelbergin yliopistosta. Hänen tutkimukseensa, Persönlichkeitfaktoren bei Fantasy-Rollenspielern – eine empirische Studie, osallistuneista 77:stä pelaajasta 74 oli miespuolisia. Ikärakenne oli hyvin samanlainen kuin Dousen ja McManusin tutkimuksessa. Vastaajat olivat 14 –37-vuotiaita, keski-iän ollessa 21,8 vuotta. Schmid käytti tutkimuksessaan normaaliväestölle määriteltyjä persoonallisuusfaktoreita. Roolipelaajat erosivat normaaliväestön keskiarvoista tilastollisesti merkitsevästi vain kahdessa kohtaa: roolipelaajat ovat Schmidin mukaan hieman vähemmän neuroottisia [tästä faktorista käytetään myös nimitystä emotionaalinen tasapainoisuus (Helkama et al 1998, 348)] ja avoimempia uusille kokemuksille kuin ihmiset keskimäärin. Schmidtin tutkimuksen mukaan esimerkiksi ulospäin suuntautuneisuudessa (Extraversion) ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja roolipelaajien ja muun väestön keskiarvojen välillä. (Schmid 1995.)"
Tämä tulos vastaa omaa tulostani. Roolipelaajilla ei korostu vahvasti mikään luonteenpiirre.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti